Kontrabasson alkeisopetuksen ongelmat

Kevätlukukausi on jälleen käynnistynyt, ja musiikkiopistossamme alkoi tuttuun tapaan kahdeksan viikkoa kestävä esikouluikäisten soitinvalmennus. Muskarilaiset ovat innoissaan valinneet kokeiltavia soittimia, ja minunkin opetukseeni päätyi 6-vuotias kontrabasso-oppilas. Pikkuoppilaan soittotuntien lähestyessä pyörittelen päässäni samaa kysymystä kuin edellisenäkin keväänä, mitä tehdä tunnilla niin pienen soittajan kanssa? 

Minkä tahansa asian aloittaminen on hankalaa, ja tämä pätee täysin soittoharrastuksen aloittamiseenkin. Ensin on opeteltava käsittelemään tarvittavia välineitä, eli tässä tapauksessa kontrabassoa ja jousta. Pikkubassoja valmistetaan nykyisin jopa 1/16-koossa, ja pienten soittimien ominaisuuksia on onnistuttu kehittämään hyvin pienten basistien tarpeisiin. Soittimissa on otettu hyvin huomioon esimerkiksi otelaudan ja yläsarjan muodot, ja niitä on pienenkin basistin helppo käsitellä. Siksi kontrabassonsoitto voidaan nykyisin aloittaa jo noin 6-vuotiaana. Toisin oli kuitenkin vielä 80-luvulla, jolloin soittaminen voitiin aloittaa paljon nykyistä myöhemmin. Tuolloin alettiin kehitellä pieniä kontrabassoja, joka laski soittamisen aloitusiän noin 10 vuoteen. Tuon ajan pikkubassot olivat 1/4-kokoisia, mutta ne saattoivat olla isokokoisia tai huonosti soivia.

Pikkubassojen kehittelyajalta ovat perua myös nykyiset edelleen käytössä olevat ainoat suomenkieliset kontrabasson soitto-oppaat. Suomessa ei liene montakaan basistia, jotka eivät olisi aloittaneet uraansa Jussi Javaksen Pikkubasisti- ja Kontrabassoasteikot-kirjoilla. Pikkubasisti on julkaistu vuonna 1989, ja viettää siis ensi vuonna 30. juhlavuottaan. Kolmenkymmenen vuoden aikana soiton harrastaminen on kokenut hurjia muutoksia, ja soittaminen aloitetaan nykyisin yhä nuorempana ja on entistä vaativampaa huippuammattilaiseksi aikovalle kansainvälisen kilpailun kiristyessä. Mielestäni tärkeintä on laadukkaan opetuksen lisäksi käyttää ajantasalla olevia ja mielekkäitä materiaaleja opetustyössä. Koska aloitusikä on laskenut 30 vuodessa n. 4 vuotta, ja soittamisen taso on noussut, tulee ottaa käyttöön aivan uudenlaisia opetusmetodeja. Kaikki nykyisin aloittavat eivät välttämättä osaa kirjoittaa tai lukea, mutta opetusmateriaalien tulisi palvella myös heitä. Myös lasten tuntemat laulut ja kappaleet ovat muuttuneet, ja mielestäni alkuopetuksessa olisi tärkeää hyödyntää lasten omaa musikaalisuutta ja musiikintuntemusta. Tällaista uudempaa ajattelua kontrabassonsoitonopetukseen ovat tuoneet esimerkiksi Colourstrings-metodi, ja Suzuki- ja Rabbath-metodeihin pohjautuva amerikkalaisen George Vancen Progressive Repertoire -opetuskirjasarja. Vance halusi laskea bassonsoiton aloitusiän 5 ikävuoteen, ja hän kehitti sekä pikkubassoja että opetusmetodiaan vuodesta 1984 asti. Progressive Repertoire -kirjasarja julkaistiin vuonna 2000, ja sitä ovat käyttäneet tuloksellisesti useat opettajat. Vancen metodissa soittaminen aloitetaan keskeltä basson otelautaa IV-asemasta, kun taas perinteisessä mallissa soittaminen aloitetaan otelaudan yläpäästä I-asemasta. Progressive Repertoire etenee nopeasti otelaudan keskeltä sekä ala- että yläasemiin Pikkubasistin pysytellessä I-asemassa D-duurissa 60 sivun (ja kappaleen) ajan. Vancen metodi mahdollistaa siis paljon musikaalisemman lähestymistavan kontrabassoon, ja kehittää alusta alkaen soittajansa virtuositeettiä tuttujen melodioitten kautta. Pikkubasistissa ei itsessään ole mitään vikaa, melodiat ovat edelleen lapsille tuttuja ja ulkoasu selkeä, mutta vaihtelua ja etenemismahdollisuuksia se ei juuri tarjoa. Kirjasta on julkaistu myös toinen osa, jossa on hyviä kappaleita, mutta sekään ei ole erityisen hyvin jäsennelty tai järjestelmällinen teos. 

On siis sanomattakin selvää, että suomalaista kontrabassopedagogiikkaa olisi hyvä tuoda tähän päivään ajankohtaisten materiaalien avulla. Suomalaiset kontrabassopedagogit tekevät jatkuvaa hienoa työtä ja materiaaleja oppilaidensa hyväksi, mutta olisi tärkeää saada myös joku johdonmukainen teos opetustyötä helpottamaan. Olen itse alkanut kerätä talteen opetustyössäni hyväksi havaitsemiani materiaaleja ja ideoita, ja haluaisin ajan kanssa kehittää kontrabassonsoiton alkeisoppaan. Opetustyössäni pääsen onnekseni käytännössä kokeilemaan erilaisia ideoita. Tähän asti olen ainakin havainnut hyväksi soiton aloittamisen IV-asemasta, ja olen kehitellyt erilaisia melodioita pikkubasistien soiteltavaksi. Basson kielillä on myös omat eläinten nimensä, ja nimet yhdistyvät aluksi IV-asemassa soitettaviin ääniin ja vapaisiin kieliin. Käytän otelaudassa myös värikkäitä nauhoja äänten paikkoja merkitsemään. Värejä voi hyödyntää myös nuottikirjoituksen lukemisen opettelussa tai erilaisissa peleissä. Aika tulee näyttämään mihin suuntaan opetukseni kehittyy. Onhan sitä sentään kehittämässä aika monta minua nokkelampaa 2000-luvun uutta pikkubasistia. Ehkäpä siinä on vastaus myös ensimmäiseen kysymykseeni.